Historian ensimmäinen realistinen seksinukke

Venäjän keisarikunnassa sitä kutsuttiin "Husaarin vilustumikseksi." Keskiajan Espanjassa "Gallialaiseksi taudiksi." Muissa maissa se tunnettiin rakastavaisten tautina. Puhumme tietenkin kupasta, sotilaiden muuttumattomasta kumppanista kautta aikojen. Miehittäessään Ranskan vuonna 1940 Saksa, kuten mikä tahansa voittoisa osapuoli, kohtasi kuppa-epidemian armeijassaan. Pysäyttääkseen sen, kolmannen valtakunnan viranomaiset eivät kiristäneet kuria tai asettaneet täydellistä kieltoa suhteille paikallisten naisten kanssa. Sen sijaan he valitsivat kekseliään tien. Hitler määräsi kehitettäväksi nuken, joka olisi kauniimpi kuin yksikään ranskatar.

Feldhygieneprojekt — Kenttähygieniaprojekti

"Velvollisuutemme on estää sotilaita vaarantamasta terveyttään ohimenevien suhteiden vuoksi." Näin SS:n päällikkö Heinrich Himmler kuvaili projektia päiväkirjoissaan. Hän johti saksalaissotilaiden "häpeälliseltä taudilta" suojaavien keinojen tuotantoa.

Projektin kehitys pidettiin huippusalaisena. Natsit salasivat "arjalaisen kaunottaren" luomisen.

Keinotekoisen naisen luominen uskottiin Franz Tschakertille Saksan hygieniamuseosta. Juuri ennen sotaa hän oli valmistanut läpinäkyvän, anatomisesti tarkan naismallinuken. Se oli valmistettu silikonista ja jäljensi täydellisesti naisen anatomian, mikä oli sensaatio tuohon aikaan.

Tschakertin tehtävänä oli tehdä Borghildista täydellinen joka suhteessa: ulkonäöstä sisäosien rakenteeseen. Realistiset sukuelimet, aidosta erottamaton iho ja joustava vartalo olivat vain pieni osa natsijohtajien projektille asettamista vaatimuksista.

Nuken ulkonäön piti vastata tarkasti arjalaisia kauneusihanteita: lumivalkoinen iho, kirkkaan siniset silmät ja pitkät, vaaleat hiukset. Lisäksi, jotta sotilaat suosisivat häntä paikallisten naisten sijaan, hänellä piti olla uhkea povi, täyteläiset huulet ja pitkät sääret. Muotoiltuaan tarvittavat vaatimukset Tschakertin tiimi alkoi etsiä mallia, jonka ulkonäkö toimisi Borghildin pohjana. Aluksi he halusivat valaa unkarilaisen näyttelijättären ja akselivaltojen kauneussymbolin Kat von Nagyn, mutta tämä kieltäytyi jyrkästi osallistumasta. Suuri palkkio tai läheiset yhteydet armeijan ylimpään johtoon eivät auttaneet. Sama tilanne toistui muiden Tschakertin listalla olleiden mallien kanssa. Tiimi loi sitten itsenäisesti kymmenen ainutlaatuista kasvoa erilaisilla piirteillä ja siirtyi testaukseen. Valikoiduille SS:n jäsenille näytettiin kasvoja sen selvittämiseksi, mitkä tekivät suurimman vaikutuksen. Kaikki tulokset kirjattiin tarkasti ja kokonainen psykologien osasto analysoi ne.

Kuvittele vain, kuinka tärkeä tämä projekti oli natseille. Sen toteuttamiseksi he eivät ainoastaan käyttäneet valtavia resursseja vaan vetivät myös parhaat sotilaansa rintamalta testatakseen nuken ulkonäköä heihin.

Ei tiedetä, kuinka monta valtakunnanmarkkaa ja paljonko aikaa nuken valmistamiseen kului. Mutta Himmlerin muistelmien mukaan hän oli haltioissaan. Borghild-niminen nukke osoittautui suurenmoiseksi. Tschakert korosti erityisesti, ettei kyseessä ollut pelkkä nainen tai lohtu taistelujen välillä, vaan todellinen taistelutoveri. Nuken vartalo oli täydellinen. Tällaisen tuloksen saavuttamiseksi kehitystiimi kutsui valtakunnan johtavia urheilijoita. Borghildin jalat olivat lihaksikkaat, pitkät ja hoikat. Hänen vyötärönsä oli ampiaismaisen kapea ja povi suuri, kiinteä ja kiihdyttävästi kohoava. Kaikissa suoritetuissa testeissä tulos oli hämmästyttävä. Jopa "elottomuudestaan" huolimatta arjalainen kaunotar teki testatuille lähtemättömän vaikutuksen. Tschakert sai korkeimmat kiitokset valtakunnan johdolta, ja Hitler kirjoitti hänelle henkilökohtaisen kiitoskirjeen.

Kaunottaresta tuli vaarallinen taakka

Ensimmäinen erä Borghildeja valmistui tehtaista vuonna 1941. Ne lähetettiin välittömästi Normandian rannikolla sijaitsevan Jerseyn saaren varuskunnan henkilökunnalle. Kuukauden käytön jälkeen Tschakertin tiimi saapui varuskuntaan keräämään tietoja. Tulokset olivat niin loistavia, että Hitler tilasi samana iltana vielä viisituhatta nukkea SS:n taisteluyksiköille. Nukkeja alettiin toimittaa etulinjassa taisteleville joukoille. Saksalaiset tekivät erinomaista työtä mutta jättivät huomiotta merkittävän tekijän testeissään. Rannikkopuolustuksen rento varuskuntapalvelus oli hyvin erilaista kuin se, mitä taistelevat maavoimien yksiköt kohtasivat. Siksi Borghildin kohtalo ei mennyt suunnitelmien mukaan.

Salama-sota kiihtyi. Natsit etenivät yhä pidemmälle itään, ja huolto muuttui ratkaistavissa olevista tehtävistä loputtomaksi ongelmavyöryksi. Upseerit yksinkertaisesti hylkäsivät Borghildin tehdäkseen tilaa huoltojunissa välttämättömille tarvikkeille. Lisäksi pelkkä nuken hallussapito, niin neuvosto- kuin liittoutuneiden sotilaiden toimesta, yhdistettiin yhteen asiaan – "Tässä on SS-sotilas." Ja vangituille SS:n jäsenille oli usein vain yksi lyhyt tie – lähimmälle seinälle teloitettavaksi. Niinpä kaunotar Borghild muuttui taistelutoverista taakaksi, ja vieläpä tappavaksi sellaiseksi, jos hänen omistajansa jäi kiinni hänen kanssaan. Niinpä vuonna 1942 "Kenttähygieniaprojekti" jäädytettiin. Nuket, joita ei ollut vielä toimitettu joukoille, poltettiin Dresdenin tuhon yhteydessä. Siihen päättyi Borghildin tarina, mutta hänen pikkusiskonsa tarina alkoi.

Pikkusiskosta sisarentyttäreksi

Valtakunnan talous jatkoi siviilituotteiden valmistusta sodan viimeisiin kuukausiin asti. Ammuksia valmistavat sotilastuotantolaitokset valmistivat myös astioita. Panssariajoneuvojen pyörien ohella valmistettiin puutarhan kastelukannuja. Ja niin menestyksekäs projekti kuin Borghild sai myös siviiliversion. SS:n taistelutoverilla oli "pikkusisko." "Arjalainen kaunotar" innoitti saksalaisia leluvalmistajia luomaan ensimmäisen nuken, joka ihannoi naisen vartaloa. Näin syntyi "Lilli"-nukke. Sitä valmistettiin siviiliväestölle ja myytiin lelukaupoissa toukokuuhun 1945 asti.

Vuosia sodan jälkeen amerikkalaispariskunta Ruth ja Elliot Handler saapuivat Saksaan etsimään inspiraatiota. Heidän yhtiönsä Mattel valmisti kuvakehyksiä ja menestyi. Pariskunta etsi kuitenkin jotain radikaalisti uutta. Heidän inspiraationsa tuli "Lilli"-nukesta, jonka he löysivät eräästä sodanaikaisesta lelukaupasta. Ruth Handler ja hänen miehensä Elliot Handler ovat kuuluisan "Barbie"-nuken luojia, joka muutti ikuisesti tyttöjen nukkeleikit. Kirjailija Donald Grahamin, "Barbie-ilmiön" arvostetuimman tutkijan mukaan, juuri "Lilli" inspiroi heitä ja loi perustan maailman kuuluisimmalle nukelle.

Historia on paras koomikko, ja sen kirjoittamia juonikuvioita on ihmisten mahdotonta jäljitellä. Niinpä natsiprojektista, jonka tarkoitus oli ylläpitää verisimpien SS-yksiköiden taisteluvalmiutta, tuli todellinen esiäiti lelulle, joka nykyään löytyy lähes jokaisen tytön kodista.